keskiviikko 6. marraskuuta 2013

maybe i just wanna be yours


Istun koulun atk-luokassa, ja mun pitäisi olla kirjottamassa ihan toista blogia, mutta jotenkin päädyin tänne. Jotenkin musta tuntuu etten saa oikein mistään otetta. Päivät vaan menee ohi toisensa perään ja mä vaan kuljen niiden mukana. En mä tiedä että onko se tämä syksy, vai mistä syystä mun blogin sisältö on taas näin tälläistä. Tälläistä turhaa angstia siitä, kuinka mä en pysty enkä jaksa eikä huvita. Huoh minä. Nytkin haluaisin hakea lisää kahvia, mutta en mä jaksa nousta. Tuntuu että mun kroppa on niin väsynyt, että tämä kirjottaminenkin tekee tiukkaa. Mä voisin vaan nukkua ja nukkua ja nukkua. Onneksi edes yksi ihana tulee mun luokse kuun lopussa niin on edes jotain mitä odottaa. Jostain syystä en osaa siitäkään päällepäin olla hurjan innoissani, vaikka oikeasti odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Musta tuntuu että mun tunteet jotenkin kuolee matkalla ulos, en näytä niitä oikeastaan kenellekkään. Tunnen ne, mutta ne eivät näy päällepäin.

Toisaalta asiaa pohdittuani, en enää ihmettele miksi paras kaveri sanoi mun muuttuneen. Mulla ei vaan ole voimia sosiaalisuuteen. Ehkä sen voi sitten tulkita muuttumisena, vaikka oikeasti se vaan on uupumusta kaikkeen. Tähän kaupunkiin, ihmisiin, iloisuuteen, unelmiin jotka eivät koskaan toteudu ja kaikkeen tähän päämäärättömyyteen. Mä vaan olen väsynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti